P13 | Pakse - Bangkok

P13 | Pakse - Bangkok

+25 - +33 | ... ja sitä aurinkoa...

Rentoiluaamupäivä. Ari, Kari ja Pasi lähtevät kohta kukon laulettua lentokentälle. Me muut hengailemme aamupäivän Paksessa. Itse ennätän ostaa elämäni lyhytelämänkaarisen repun. Vetoketju sanoutuu irti tehtävistään ennen kuin sen honmat ehtivät alkaa. Sitä omistussuhdetta kesti tunnin. Kauppias antaa uudeen.

Puolilta päivin minibussilla Thaimaan rajalle, joka kohdalla tunti hotellista lähdön jälkeen. Rajamuodollisuuksien jälkeen toinen tuntia ja olemme Ubon Rathashanin lentokentällä aikaisin kuin maalaiset. Tai kuusi meitä enää jäljellä. Aaro lähti SEA-Gameja katsomaan Vientiaaneen ja Kirsi ja Paksen relailemaan muutamaksi päiväksi.

Ubon R. lentokentällä koittaa merkittävä hetki, PeterPanBiken LaoLao -videon maailman ensi-ilta. Sami on joka ilta tehnyt pätkän videota ja sai sen Ubonissa valmiiksi... ehkä Samista tulee isona videomies... ;) ...

Lento Bangkokiin on alkuillasta ja Bangkosissa porukka harvenee entisestään. Tiina, Esko ja Heikki jatkavat Suomeen. Tommi Pattijoelle. Minä ja Sami otamme suunnaksi Bangkokin... hyvällä onnelle löydämme vielä pari palaa sushia iltapalaksi.

Ja tämä blogi vaikenee nut... kiitos Kirsi, Tiina, Aaro, Ari, Esko, Heikki, Kari, Pasi, Sami ja Tommi hienosti pomppumatkasta... ja kiitos sinulle joka olet tätä seurannut. Elämän tarkoitus on ajaa moottoripyörällä... ;)

---

yläkuva; Virallinen päättärikuva hotelli Paksen katolta.

P12 | Don Khong - Pakse

P12 | Don Khong - Pakse

130km | +25 - +33 | ... ja sininen taivas... ;)

Hyvät pölyt saatiin myös viimeiselle päivälle. Päivää kuvaa parhaiten taajamaedurointi... ajoimme ensimmät 50km Mekongin rantaviivaa pikkupolkuja, pikkumökkien ja pikkukanaparvien keskellä... ja taisi olla koko reissun toiseksi hauskin ajopäivä.

Ennätyksiä myös rikottiin päivän ensimmäisellä 100km onnistuimme saamaan neljä takarengasta puhki. Pasi aloitti, Sami puhkoi toisen, minä kolmannen ja Kirsi neljännen. Joka renkaasta löytyi naula.

Jokiylityksiä oli myös kaksi... Mekong kuitenkin sen verran leveä että siitä ei pääse konepyörällä yli kovallakaan vauhdilla. Tai yksi ylitys oli Mekong ja toinen sivuhaara. Kulttuuriakin tuli tänään harrastettua. Bongasimme Laosin ykkösnähtävyyden ja Angor Watin serkun Wat Phun... tai ryhmämme kulttuuriryhmä bongasi. Muut ajoivat suoraan Pakseen... ;)

Kirsilläkin kulki pyörä tänään konevoimalla koko päivän. Toissapäivänä meni kilometri Kirsivoimalla. Kirsi ajoi reippaasti kärjessä, tankkasi itsekseen, ajoi kilometrin pätkän joenrantaan... ja sinne samui. Kilometrin työntö takaisin päätielle sai veret kiertämään... ja melekin yhtä kuohkeasti veret virtasivat kun tulimme paikalle ja napsautimme Kirsin tappokytkimen pois päältä... sattuu näitä oikosulkuja kokeneillekin kuskeille... ;)

Ruutulippu heilahtaa Paksessa puolitoistatuntia ennen auringonlaskua. Paluuprosentti edelleen 100%. Hauska matka ja hyvä porukka. Nut hotellin katolle päättäripäivälliselle ja aamulla kohti Bangkokia.

yläkuva; Pasi kiitää Don Khongin aamussa tyhjällä takarenkaalla... no eteni ainakain.

toiseksi ylin; Mekongin yli neljän pyörän lautalla.

keskellä; Pyörät piti laskea peräedellä alas lauttaan. Oli tulla hiki... ja tulikin.

toiseksi alin; Perinteinen vetolossi joka veti kaksi pyörää kerrallaan. Sami ja Tiina ylitysvuorossa.

alakuva; 40% ryhmämme kulttuuri jaostosta tauolla Wat Phun huipulla.

P11 | Don Khong / Mekong

P11 | Don Khong / Mekong

0km | +25 - +32 | Ja sinine oli taivas... ;)

Aurinkomatkapäivä... aamiainen Mekong maisemalla ja joelle Laosin saaristoon. Laos ei ensimmäisenä tule mieleen kun aletaan puhumaan saaristoista, mutta Laosin etelässä Mekongilla on noin 4000 saaren rypäs, jossa matkailu kasvaa humisten. Kasvua ollut joka vuosi sitten 1999 jolloin rajat avattiin valkonaamoille.

Uimakerhoon Mekongin Delffiinit liittyy ainoastaan Kirsi ja Tommi... me muut mamistelemme. Ihan oikeita delfiinejä näemme itseasiassa useitakin päivän viimeisellä rastilla missä Laos ja Kambodza kohtaavat. Itseasiassa kävimme Kambodzan puolella iltapäiväkaljalla... Angor Watia tietty sen Kambodzassa olla pitää.

Tiinasta olisi pitänyt saada kuva kun hän heittäytyi mahalleen bussin katolla. Kiipesi vauhdissa katolle, nousi suorille jaloilla ja kunnon töyssy oli poistaa Tiina katolta saman tien. Onneksi Tiinalla nopeat reflreksit. Kokeilin itsekin kattokyytiä... menee asvaltilla ok, mutta endurotiellä sitä jotenkin mielummin on sisätiloissa... lieneekö lähestyvän keski-iän aikaansaannosta. Mukava rento päivä kaikenkaikkiaan. Huomenna viimeiset pölyt tämän seikkailun osalta.

---

yläkuva; Siellä missä virallisissa paikoissa Laosin lippu niin vieressä aina sirppi ja vasara.

toiseksi ylin; Mr Matomäki yhden miesvoiman menopelillä Don Kone saarella.

keskellä; Ruohonleikkuri mallia buddhaluostari... maitokärryyn viritetty pitkähäntäveneen moottori ja siitä tuunattu nurminiitin... ;)

toiseksi alin; Pasi ja Aaro bussin katolla matkalla delffiinejä bongaamaan.

alakuva; Mahtuu ne isotkin miehet pieneen delffiininbongaus alukseen.

P10 | Savalanh - Don Khong

P10 | Savalanh - Don Khong

+24 - +31 | 260km | Sol, Sol y Sol

Lämpenee lämpenee etelässä... ;) ... aamiaiselle kolmanteen vasemmalta, mikä oli melkein illallispaikka. Psyykkiset koneet lähtevät käyntiin puolikasilta nuudelikeitolla ja fyysiset puoliysiltä pienellä ryypyllä tai kahdella. Samilla ja Pasilla menossa pushstart -vaihe.

Päivän ensimmäinen pysäkki on henkimaailmaan uskovan Kamu -heimon kylässä, missä mikään ei ole muuttunut muutamaan sataan vuoteen, ei ainakaan jos poistettaisiin satelliittiantennit kyläkuvasta. Siinä missä suomalainen ostaa yhä isompaa flätskriiniä kamuheimolainen ostaa sateliittiantennia, jotka istuvat perinnetalon pihaan yhtä hyvin kuin kyykkypyörän katteet offroad pyörään.

Toinen pysäkki on vesiputouksilla kahvinviljelyalueella ja kolmas pysäkki menee, kahviplantaasi jää seuraavaan kertaan kun porukka singahtaa omia aikojaan vaijerit kireällä kohti Pakse jossa huikaisevan palan breikki.

Päivän loppuosuus Paksesta Don Khong saarelle hyvää asvalttia. Hyvän hotellinkin olin varannut, mutta koko hotellia ei löytynyt saarelta. Seuraavana päivänä selvisi, että hotelli oli 200km pohjoiseen Savannekhetissä... ;) ... mutta ei hätiä mitiä, löysin tilalle vähintään yhtä hyvän. Herra Pon, jonka majoituspalveluja olen käyttänyt ennenkin oli saanut kaksi viikkoa sitten valmiiksi uuden hienon hotellinsa, jossa neljän tähden huoneet kahden tähden hinnoilla.

Päivä päättyy herra Pon'in terassilla Mekongin rannalla Maamme lauluun. Muut asiakkaat katsovat vähän hitaasti että mikäs noille tuli. Kerroimme että itsenäisyyspäivä ja lupasimme olla laulamatta enempää... ;)

---

yläkuva; Sika... yksi monista väistettävistä objekteista tiellä. Yhtään sikaa ei kuitenkaan kopissut pyöriimme. Sen sijaan kaksi kanaa, yksi käärme ja yksi koira.

toiseksi ylin; Putkipoikamme Heikki ja Pasi kuvaamassa vesiputouksen nieluun.

keskellä; Kalastaja ja saaliinkantaja. Kalastajalla oli pieni harppuuna jolla pyydysti kivien koloista pieniä kaloja.

toiseksi alin; Löpö loppu Leyltä... Arilla oli mistä antaa 12 litran tankistaan. Osassa pyöriä 9 litran tankit ja osassa 12 litran.

alakuva; Vesieste nimeltä Mekong... sitä emme ylittäneet ajamalla. Kelluvat laiturit veivät neljä pyörää kerrallaan.

P9 | Na Hin - Salavanh

P9 | Na Hin - Salavanh

490km | +23 - +28 | Puoliaurinkoista, puoliaurinkoista ja aurinkoista

Koneet käyvät seiskalta... Samin tosin vasta vartin yli työnneltyämme Samin konetta ympäri pihaa. Mutta aamukuntoilu on hyvästä. Päivän 400 ensimmäistä kilometriä eivät ole kovin inspiroivia. Päätietä, päätietä ja päätietä... ei ihan omiaan pienille offroad pyörille, mutta kyllä niilläkin pitää vähän reilun satasen matkanopeutta. Nopeimmat ottavat mittarinopeutta 130km/h ja hitaimmat 110km/h.

Rivakasti matka kuitenkin eteni perillä Salavanhissa olimme hetikohta neljän jälkeen. Viimeiset vajaa 80km hauskaa hiekkatietä yhdellä jokiylityksellä ja Laosin etelä on kohdalla. Ilmasto kuivenee ja lämpenee. Aamulla ennätin jo hetken kaivata Paksaniin jättämääni toppatakkia mutta kaiho hävelveni nopeasti auringon kivutessa radalleen.

Päivän pitkän asvalttivedon syynä pieni kartanluku error matkaa suunnitellessa. Nyt saamme pidettyä kaksi Don Khong yötämme ja huomenna takaisin normaaliin menoon mitä se normaali sitten onkaan... ;]

---

yläkuva; Kari matkalla etelään päätietä numero 13

toiseksi ylin; Ari matkalla etelään päätietä numero 13... Arilla cruise päällä... ;]

keskellä; Laosissa kyltit ovat onneksi myös ymmärrettävällä kielellä. Voipi olla että kestäisi hetken ennen kuin Laosia oppisi lukemaan.

toiseksi alin; Päivän vesieste... Kirsi ja Tommi onnistuivat kastelemaan itsensä noin kokonaan kun vetivät vauhdilla keskeltä.

alakuva; Ari ihmettelemässä, että mikä sille jätesäkille tuli kun hyppäsi matkasta.

P8 | Paksan - Na Hin

P8 | Paksan - Na Hin

140 + 80km | +24 - +29 | ja aurinkoa täynnä koko päivä

Tänään minulla luxusaamu. Ley käyttää moponi aamuvarikolla ja napista jälleen käyntiin koko loppupäivän. Ryhmäkin taitaa olla onnellinen kun kenenkään ei tarviii työntää ... ;)

Päivä kahdeksan rento päivä. Aamupäivällä 140km siirtymä Paksanista Na Hiniin hyvää asvalttibaanaa. Matkalla suomalaisesta mittapuusta katsottuna muutama erikoinen rekka. Koirarekat vievät Laosista Vietnamiin paikallisia koiria vietnamilaisiin ravintoloihin. Leyn mukaan moni vaihtaa koiransa mm. lakanaan tai tyynyyn ja Musti päätyy vietnamilaiseen pataan. Kuvaamamme koirarekan kuljettaja oli ilmeisesti jollakin tapaa tietoinen eurooppalaisesta mittapuusta. Oli pahana kuvatessamme kuormaa.

Iltapäivällä konepyöräkuljettajista tulee lava-autoturisteja. Matka Na Hinistä Khron Long luolaan kulkee lavalla minua ja Aria lukuunottamatta. Khron Long oli positiivinen yllätys tippukiviluolastona. Ajoimme pitkähäntäveneillä 7km pitkän maanalaisen joen päästä päähän. Matalikot menivät kahlaamalla. Retkikuntamme jaettiin kolmeen veneeseen, joissa jokaisessa oman väriset pelastusliivit.

Aurinko on vaihtumassa täysikuuksi palatessamme takaisin majapaikkaamme. Eikun laoslaisten eväiden ääreen. Huomenna edessä retkemme pisin ajopäivä.

---

yläkuva; HotDogs... eli laosilaisia koiria matkalla vietnamilaisiin ruokapöytiin.

toiseksi ylin; Na Hinin riisotin mökkimme.

keskellä; Konepyöräkuljettajista tuli Na Hinissa lava-auton matkustajia... ja vieläpä omasta vapaasta tahdosta! Ari oli ainut joka lähti kanssani konepyörällä luolille.

toiseksi alin; Sami kauhuissaan luolaretkellä.

alakuva; Esko ja Aaro etualalla matalikkoa ylittämässä vuoren sisäisellä joella.

P7 | Vien Thong - Paksan

P7 | Vien Thong - Paksan

210km | +23 - +28 | Sol, sol y kuutamo

Päivä alkaa pyöräni työntämisellä. Sähköstartti ei tahdo toimia aamuisin mutta työntöstartti kyllä. Voimassa on sääntö, että viimeinen ei saa kadota horisonttiin ennen kuin matkanjohtajan pyörä käy... jotenkin ilmassa on, että sitä viimeisen kohtaloa vältellään... ;)

Ajopäivä oli upein mitä olen konepyöräkuljettajaurani aikana offroad -pyörällä ajanut. Tiet olivat kyllä yleisiä teitä, mutta EU-direktiivien mukaan ne olisi luokiteltu selkeäksi off-road maastoksi... oli jokien ylityksiä, oli pätkiä jossa parinkymmenen sentin kerros tomupölyä (jos kotikadulle levittäisi 20cm tomusokeria niin pääsi samaan fiilikseen. Tietty alle pitäisi kaivaa monttuja ja kätkeä kivenmukuloita), oli rapavelliränniä jossa rapa parhaimmillaan puolessa vanteessa... ja tietty upeaa vuoristomutkaa yksi toisensa jälkeen. Ja tulihan niitä pikku lippoja... Sami, Ley, Esko, Tiina ja Kirsi liittyivät tänne porukkaamme, jolla kumipuoli ei aina ole välttämättä alaspäin... ;)

Oli meillä asvalttiakin alla tänään... viimeiset 30km... sen verran pitkään meni kuitenkin tuolla päällystämätömällä osuudella, että asvaltista saimme nauttia täysikuun alla. Ja oli hyvä tulla hotelliin kuutamolla. Kuun valo edes vähän lievensi riparapaisuuttamme... en mahdottomasti ylläty jos Paksan Hotelin ulko-oveen ilmestyy huomenna kyltti... 'No Bikers!' ... senverta paljon savea ja rapaa jäi joka huoneeseen, pyyhkeisiin ja lakanoihin...

---

yläkuva; Heikki pomppii joukon kärjessä isojen tyttöjen ja poikien linnanmäellä

toiseksi ylin; Pasin tyylinäyte joenylityksestä... pikkasen hakee mutta yli tulee.

keskellä; hidastin viidakossa. Tietyö, tuli puolentoista tunnin tauko... tiemestari oli tiukkana. Ei itku, ei nauru, ei hampaiden kiristys ei lahjonta eikä mikään muukaan autanut ohipääsyyn mopoilla.

toiseksi alin; Ari kiipeämässä kuraisempaa mäkeä.

alakuva; Pyörä pystyyn ja matka jatkuu... päivän parhaat kurakot jäivät kuvaamatta kun niihin ei voinnut pysähtyä kuvaamaan... :)